Yleinen historia

Helsingin kehitys 1800- luvun lopulla

Juuri kun Suomi oli selvinnyt 1860 –luvun suurista katovuosista aiheutti maailmapoliittinen tilanne suuria vaikeuksia Suomen teollisuudelle vuosina 1876-94. Teollisuudelle tärkeän ruplan arvo heittelehti ja puuntavaran hinta laski läntisillä markkinoilla. Tilanne muuttui kuitenkin vuosisadan lopussa parempaan päin, eikä vuoden 1899 kadolla ollut enää niin dramaattisia vaikutuksia. Vuosi 1898 muodostui Helsingin tehdasteollisuuden kehityksessä erityisen voimakkaan nousun ajaksi. Nousu oli yleistä ja ulottui useimpiin teollisuuden haaroihin, mutta valtavasta noususta pääosa lankesi ryhmän ”sokeri- , suklaa yms. teollisuuden” sekä konepajojen osalle. Samalle vuodelle osui myös Fazerin makeistehtaan valmistuminen Punavuoren kortteliin 120, joka nykyään tunnetaan paremmin Mestaritalona. Mestaritalon syntyminen voidaan siis nähdä osana Suomen, ja varsinkin Helsingin vaurastumista 1800 –luvun viimeisinä vuosina.

Helsingin väkiluku nelinkertaistui vuosien 1850-1900 välisenä aikana ja nousi 60.000:een. Vanhat puutalot alkoivat väistyä kivitalojen tieltä, mutta kehitys oli varsin hidasta. Ensimmäinen nelikerroksinen kivinen asuintalo rakennettiin Helsinkiin 1871 ja ensimmäinen viisikerroksinen 1873. Kivitalot levisivät mielivaltaisesti puutalojen keskelle, ja kesti kauan ennen kuin syntyi yhtenäisiä katutiloja.

Kaavoitus

Vuoden 1875 asemakaavaa uudistettiin vuonna 1886, ja tässä yhteydessä tehtiin tärkeitä päätöksiä eteläisen Helsingin tulevaisuudesta. Vuoden 1875 asemakaavassa Eteläsataman yhdisti keskustaan leveä bulevardi, josta kuitenkin luovuttiin koska Eteläsataman aluetta pidettiin niin etäisenä ettei se sopinut kaupunkiasumiseen. Uudessa kaavassa koko Tehtaankadun eteläpuolella ja Kapteeninkadun länsipuolella sijaitseva alue samoin kuin Munkkisaari varattiin teollisuudelle.

kaavoitus

Helsingin eteläosat vuonna 1886 vahvistetun asemakaavan mukaan

Hyvin pian kaupungin viranomaiset alkoivat kuitenkin epäillä eteläisen Helsingin roolia teollisuuskaupunginosana. Maasto oli hankalaa ja mäkistä, tilaa oli vain rajoitetusti, ja jo tuolloin oltiin huolissaan teollisuuden päästöjen vaikutuksesta keskustan ilman laatuun. Lopulta päätöksenä oli varata ainoastaan Munkkisaari ja Hernesaarenkadun eteläpuolinen kortteli teollisuudelle. Joulukuussa 1899 uusi kaava lähetettiin senaattiin, joka hyväksyi sen vuonna 1900. Eteläisen tehdaskaupunginosan rakentamisesta siis luovuttiin, ja ainoa mikä jäi muistuttamaan hylätyistä suunnitelmista oli Tehtaankadun nimi Tuohon mennessä alueelle oli ehtinyt syntyä vasta vain vähän teollisuutta: Hietalahden laivatelakka, Sinebrychoffin panimo, laivanveistämö Kaivopuiston vieressä, Helsingin Valaistusyhdistyksen voimakeskus sekä viime hetkillä Fazerin makeistehdas, eli Mestaritalo vuonna 1898.

 

Arkkitehtuuri

1800-luvun lopulla Euroopan arkkitehtuuri eli murroskautta. Aikaisempina vuosisatoina koko Euroopassa oli ollut vallalla yksi arkkitehtuurin tyyli kerrallaan (romantiikka, gotiikka, renessanssi, barokki jne.), ja kaikissa Euroopan maissa oli siirrytty uuteen tyyliin suurin piirtein samaan aikaan. Suomikin seurasi muun Euroopan tyylejä, tosin vaatimattomasti ja ajallisesti myöhässä, mutta seurasi kuitenkin. 1800 –luvun loppua kohti kiihtyvä teollistuminen ja sen mukanaan tuomat muutokset; uudentyyppiset rakennukset ja tekniikat, yhteiskunnan muutokset, kuten kaupunkien nopea kasvu ja tehokas tiedonvälitys, mursivat tämän vanhan kaavan.

Suomessa empire –tyylin ja funktionalismin väliin osuvat selkeinä tyyleinä jugend (art nouveau), kansallisromantiikka sekä klassismi. Muuta aikakauden, varsinkin 1800-luvun lopun, rakentamista on luonnehdittu esim. ”Olemme nyt keskellä myöhemmän ajan niin halveksimia ’tyylinaamiaisia’, jolloin arkkitehdit ottamatta lainkaan huomioon rakennusten tarkoitusta ja luonnetta antoivat niille johonkin sopivaan tyyliin suunnitellun komean julkisivun.”

Tämän aikakauden rakennuksia ei aikaisemmin ole osattu arvostaa, ja siksi niitä löytyy Helsingistä huomattavan vähän. Mestarintalo on säästynyt koska se on pystynyt vaiheittain muuttumaan ja kehittymään, eikä missään vaiheessa ole ollut tarvetta aloittaa kokonaan alusta.

 

AlkuunEdellinenSeuraava