Fazer saapuu Suomeen

Niin kuin aina, Mestaritalon syntyyn on vaikuttanut joukko yhteensattumia. Koska talon varhainen historia liittyy tiiviisti Fazerin makeistehtaan toimintaan on historiaa hyvä lähestyä Fazerin historian kautta.

Ensimmäinen sattuma oli 22- vuotiaan sveitsiläisen Peter Eduard Fazerin rantautuminen Suomeen 27.marraskuuta 1844 klo. 6 iltapäivällä. ”Hieman epäselväksi on jäänyt, miksi Eduard Fazer oikeastaan lupasi matkustaa Helsinkiin ja ryhtyä saksalaisen Ernst Flohrin palvelukseen. Hän oli sisaruksista nuorin. Isä oli äskettäin kuollut. Ehkä ’Venäjä’ oli kyllin jännittävä ja eksoottinen.” Joka tapauksessa Eduard kotiutui hyvin Suomeen ja sai Suomen kansalaisuuden 1849. Suomalaisten paremmin tuntema Karl Fazer oli nuorin Eduard Fazerin kahdeksasta lapsesta. ”Siinä Helsingissä jossa Karl Fazer aloitti toimintansa olivat sähkö, puhelin ja hissit uutuuksia. Liikennettä hoitivat hevoset. Maailma oli pieni mutta hieman avarampi kuin Eduard Fazerin saapuessa Suomeen.”

Vuonna 1891 Karl Fazer avasi konditorialiikkeen, jonka yhteydessä oli tyylikkäästi sisustettu kahvila, talossa Kluuvinkatu 3. Liiketoiminnan laajuus pakotti pian järjestämään suklaan, makeisten y. m. valmistuksen erikseen. Liiketoimintaa avusti toinen sattuma joka liittyi makeisten verotukseen Suomessa. Aikaisemmin ulkomailta tuoduista makeisista oli kannettu veroa, mutta Venäjältä tuodut makeiset olivat olleet verovapaita. Kun vuonna 1897 myös Venäläiset makeiset tulivat verollisiksi ja vero laski markasta 48 penniin kilolta, muuttuivat olosuhteet suotuisammiksi kotimaiselle makeisteollisuudelle.

Kolmas sattuma liittyi Helsingin kaavoitukseen, joka lyhyeksi ajaksi 1886-1900 määritteli eteläisen Helsingin teollisuuskaupunginosaksi. Mestaritalon korttelissa oli ennen Fazerin tehdasta matalia puutaloja joita voitiin vallitsevan asemakaavan perusteella purkaa ja tehdä tilaa tehtaalle.

Ensimmäinen tehdas 1898

Mestaritalon korttelin arkkitehtuuria tutkittaessa tullee muistaa, että Karl Fazer ei ollut alussa kovin varakas ja että makeistehtaan perustaminen Suomeen oli riskialtis päätös. Rakentaminen on siis alkanut ensin vaatimattomammin, mutta kehittynyt koko ajan, ja vuodesta 1898 lähtien kehitysvaiheet ovat näkyvissä vielä nykyisessä rakennuksessa.

Toiminta Tehtaankadulla alkoi vuonna 1895 Karl Fazerin omistukseensa hankkimissa puutaloissa. Päätöstä voidaan pitää rohkeana, koska seutu oli tuolloin pahamaineinen ja siellä vietettiin ’huonoa elämää’. Vuonna 1897 Fazer omisti jo korttelin Telakkakadun puoleisen päädyn, vanhat puurakennukset voitiin purkaa ja tilalle rakentaa kivirakenteisen tehtaan ensimmäinen osa.

Uuden rakennuksen suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin, joka perusti suunnitelmansa Dresdeniläisen arkkitehdin H. Kiekelheynin luonnoksiin. Tehdas muutti tiloihin 1. elokuuta 1898 ja juhlalliset vihkiäisjuhlat pidettiin 4. syyskuuta. W. Aspelin ei ollut tuon ajan kaikkein kuuluisimpia arkkitehteja, mutta tunnetun arkkitehdin valinta varsin yksinkertaisen teollisuusrakennuksen suunnitteluun oli edistyksellistä ajattelua. W. Aspelin muita töitä ovat esimerkiksi Hangon kylpylälaitoksen muutostyöt 1910 sekä kylpyläalueen huviloita , Vuosaaren kartanon päärakennus , viljavarasto Fiskarsin alueella , Svenska Klubben , Pauligin huvilan (Villa Hummelvik) päärakennuksen uudistaminen 1890 ja HKL:n rahastajien jugend –tyylinen asuintalo ’Sipoon kirkko’ (purettu). W. Aspelin toimi myös Taideteollisen Korkeakoulun käsivarapiirustuksen opettajana ja loi Pauligin Paula-tyttö mainoshahmon 1904.

Ensimmäinen julkisivu eroaa tyyliltään huomattavasti nykyisestä, mutta Telakkakadun puolella voidaan vieläkin selkeästi nähdä tuo julkisivun osa. Esimerkiksi sokkelin ja kahden ensimmäisen kerroksen ikkunat ovat edelleen alkuperäisen muotoisina alkuperäisissä paikoissaan. Alkuperäistä julkisivua katsoessa voi todeta sen olevan oman aikansa tuote, sillä julkisivusta ei näe että kyseessä on tehdas; rakennus voisi yhtä hyvin olla vaikka koulu, posti tai asuinrakennus. Vain takaa kurkistava piippu paljastaa todellisen käyttötarkoituksen.

Korttelin täyttäminen 1898 – 1944

Tehtaan toiminnan laajetessa Fazer hankki korttelin tontit omistukseensa yksi toisensa jälkeen. Esimerkiksi 3. lokakuuta 1918 Karl Fazerin omistama kiinteistöyhtiö ”Tehtaankatu 27” osti Tehtaankadun tontin 27 kiinteistönomistaja Johan Fredrik Eklundsilta hintaan 270.000 markkaa. Korttelin viimeisen tontin Karl Fazer sai haltuunsa 3. tammikuuta 1919.

Kun koko kortteli oli käytössä se rakennettiin täyteen ja rakennuksia korotettiin. Pääsääntöisesti mitään ei kuitenkaan purettu alta pois, vaan uudet osat lisättiin vanhojen vierelle ja päälle. Alunperin 3 –kerroksisia rakennuksia korotettiin jopa 4 kerrosta ilman että julkisivun aukotusta oli tarvetta muuttaa. Tämä pistää ajattelemaan, että laajentamisen tarve oli ehkä otettu huomioon jo rakennusvaiheessa ja kantavat rakenteet mitoitettu sen mukaan. Oli miten oli, laajentaminen onnistui ja lopputulos on varsin yhtenäinen, eikä uudempien ja vanhempien osien saumoja ei enää löydä ilman vanhojen valokuvien apua. Telakkakadun puoleinen julkisivu antaa tästä hyvän esimerkin.

Täydennysrakentamiseen osallistuivat arkkitehdit Valter Jung ja E. Fabritius 1907-23 sekä arkkitehdit Karl Malmström ja Robert Tikkanen 1922-41. Näistä arkkitehdeista kuuluisin on Valter Jung (1879-1946) , joka osallistui yhdessä Lars Sonckin kanssa Tampereen tuomiokirkon ornamentiikan ja Helsingin Jugendsalin suunnitteluun. Muita Jungin töitä ovat esimerkiksi Turun Julinia, Högre Svenska Handelsläroverket , Littoisten verkatehdas ja G.A. Serlachius Oy:n entinen pääkonttori, ns. Valkoinen talo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 1927 Fazer hankki omistukseensa Finsk-Engelska Buisquitfabriks Ab:n jonka tuotantolaitokset sijaitsivat Hangossa. Kun Hankoniemi talvisodan jälkeen luovutettiin Neuvostoliitolle, siirrettiin myös Hangon tehtaan tuotanto Punavuoreen. Nimi muutettiin Hangon Keksi Oy:ksi. Sanonta, ”hymyilee kuin Hangon keksi”, lienee tuttu kaikille suomalaisille.

Vuonna 1943 kortteli oli täynnä ja Mestaritalon kiinteistö valmis. 1950-luvulla osa Fazerin toiminnoista siirtyi naapurikortteliin rakennettuun kiinteistöön ja suunniteltiin jopa tunnelin ja sillan rakentamista kiinteistöjen välille.

Loppuvaiheessa toiminta rakennuksessa oli jaoteltu seuraavasti. ”Tehtaankatu 19:n koko korttelin suuruisen rakennuksen kellarikerroksessa oli raaka-ainevarasto. Pihalla voimalaitos. 1. kerroksessa lähettämö ja valmistuotevarasto sekä esanssivarasto. 2. kerroksessa maitokeittiö, paahtimo ja suklaa sekä kirjapaino ja rasiatehdas. 3. kerroksessa lakritsi ja karamelli. 4. kerroksessa keksi vuoteen 1956, jolloin se muutti Fazerilaan, remontti- ja peltiverstas sekä vuosina 1956-61 raeosasto. 5. kerroksessa konvehti. 6. kerroksessa laboratorio, valimo, rae vuoteen 1956, marmeladi ja poliklinikka sekä ompelimo vuoteen 1950. 7. kerroksessa konttori, atk:ta edeltänyt reikäkortisto, myynti- ja mainososastot sekä toimihenkilöiden ruokasali. 8-kerroksessa paperivarasto.”

Lopulta laajenemisvaraa ei löytynyt enää tarpeeksi ja Fazer muutti vaiheittain Vantaan Fazerilaan. Vuonna 1961 Fazerin yli 60–vuotinen historia Mestaritalossa loppui.

Töissä Fazerilla

Vielä 1950 –luvulla Fazerin tehdas eli päälliköiden ja mestareiden aikaa. Mestarit olivat kansainvälistä ja arvostettua väkeä, esim. yllä olevan kuvan kuudesta mestarista viisi on venäläisiä. Ei ole tiedossa tuleeko Mestaritalon nimi Fazerin mestareista. Mestaritalolla on myös osuutensa naisten työllistämisen ja tasa-arvon historiassa. Vielä 1870 –luvulla naisia esiintyi hyvin harvoin muissa kuin taloustöissä. Vuonna 1880 oli Helsingin naispuolisesta väestöstä 16% ammatinharjoittajia, ja vuonna 1910 jo 30%. Naisvaltaisena työpaikkana Fazerilla oli oma osuutensa tässä kehityksessä.

Mestaritalo Suomessa ja maailmalla

Mestaritalo ei ole kovin kuuluisa rakennus, mutta monet ihmiset, luultavasti kaikki iäkkäämmät suomalaiset, ovat nähneet kuvia siitä. Tämä johtuu siitä, että Fazer on käyttänyt Mestaritalon kuvia mainoksissa ja makeisten käärepapereissa. Maailmalle kuva on levinnyt Fazerin kirjepaperissa.

 

Rakennuksen historian kannalta voidaan todeta, että vuonna 1908 kirjepaperissa käytettiin kuvana suunnitelmaa, joka rakennettiin vasta 1912. Vasemmanpuoleisessa mainoksessa esiintyy myös rakennus jota ei sellaisenaan ole koskaan ollut olemassa. Tässä kuvassa vuoden 1898 rakennus täyttää koko korttelin, mutta todellisuudessa rakentaminen edistyi eri tavalla; Telakkakadun pääty oli jo täydessä korkeudessa ennen kuin Perämiehenkadun puolta edes aloitettiin rakentamaan.

 

Alkuun – Edellinen – Seuraava